Ympäristönhuolto
Biojäte
Biojätettä on biologisesti hajoava, eloperäinen kiinteä ja myrkytön jäte, joka voidaan kompostoida mullaksi tai mädättää biokaasuksi. Biojätettä on mm. keittiö- ja puutarhajäte.
Jäte
Jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, joka on jo poistettu tai joka on poistettava käytöstä.
Jätehierarkia
EU:n jätedirektiivin mukaan on pyrittävä ensisijaisesti minimoimaan jätteiden synty. Syntyneet jätteet on käsiteltävä seuraavassa järjestyksessä: 1) uudelleenkäyttö, 2) kierrätys materiaalina, 3) hyödyntäminen energiana, 4) loppusijoitus kaatopaikalle. Jätehierarkiasta voidaan poiketa poikkeustilanteissa elinkaariarvioinnin perusteella.
Jätteenkuljetus
Jätteitä kerätään niiden tuottajilta ja syntypaikoilta ja kuljetetaan sellaisiin laitoksiin, joissa ne voidaan käsitellä tai hyödyntää. Jätteiden kerääjällä, kuljettajalla sekä niitä varastoivalla ja käsittelevällä yrityksellä pitää olla tarvittavat luvat. Kotitalouksien jätehuollon osalta kunnat voivat päättää siitä, saavatko kuntalaiset valita itse oman jätteenkuljetusyrityksensä (sopimusperusteinen malli) vai päättääkö kunta asiasta heidän puolestaan (kunnan järjestämä malli). Valtaosassa Suomen kunnista on käytössä malli, jossa kotitalouksilla on asiassa päätösvalta.
Jätteenpoltto
Jätteiden polton pääasiallinen muoto on tällä hetkellä Suomessa ns. rinnakkaispoltto. Siinä syntypaikkalajitellusta jätemateriaalista valmistettu standardoitu kierrätyspolttoaine (pääosin uusiutuvaa energiaa, ks. kierrätyspolttoaine) korvaa fossiilisia polttoaineita teollisuuden ja yhdyskuntien voimalaitoksissa ja vähentää näin kasvihuonekaasuja sähkön- ja lämmöntuotannossa. Toinen tapa on polttaa käsittelemätöntä sekajätettä ns. jätteenpolttolaitoksessa.
Kaatopaikka
Kaatopaikat ovat jätteiden loppusijoitukseen tarkoitettuja maa-alueita, joihin jätteet sijoitetaan siten, ettei niistä aiheudu haittaa ympäristölle. Nykynormit täyttävän alueen alla tulee olla suojakerros, joka kerää ja käsittelee jätemaan saastuttaman sadeveden myrkyistä. EU:n hyväksymän jätehierarkian mukaan kaatopaikalle saa viedä jätemateriaalia ainoastaan, jos sitä ei voi käyttää uudelleen, kierrättää materiaalina tai hyödyntää energiana.
Kierrätys
Kierrättämisessä materiaalit hyödynnetään raaka-aineena tuotannossa. Esimerkiksi keräyspaperia hyödynnetään laajasti paperiteollisuuden raaka-aineena. Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan Suomen tavoitteena on kierrättää 50 prosenttia yhdyskuntajätteestä vuoteen 2016 mennessä. Vuonna 2007 noin 36 prosenttia yhdyskuntajätteestä kierrätettiin. Kierrätykseen ei lasketa mukaan jätteiden energiakäyttöä.
Kompostointi
Kompostointi on prosessi, jossa orgaaninen aines (esim. kasvit ja ruoantähteet) hajoaa hapen vaikutuksesta. Syntynyttä ainesta voidaan käyttää hyväksi muun muassa puistoissa, puutarhoissa ja maataloudessa. Laajamittainen kompostointi edellyttää jätteiden lajittelua.
Ongelmajäte
Ongelmajätteeksi luokitellaan jäte, joka kemiallisten tai muiden ominaisuuksiensa takia aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle. Ongelmajätteet vaativat erityiskäsittelyä. Esimerkiksi lääkkeet, akut, televisiot, paristot ja öljyt luokitellaan ongelmajätteiksi.
Sekajäte
Asumisessa ja liike-elämässä syntyvä jäte, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun syntypaikkalajittelussa on poistettu hyödynnettävät materiaalit, kuten energiajae, keräyspaperi ja –kartonki sekä muovit, lasi- ja metallipakkaukset ja ongelmajätteet. Sekajäte päätyy kaatopaikalle.
Tuottajavastuu
Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että tiettyjen tuotteiden valmistajien ja maahantuojien on vastattava tuotteidensa jätehuollosta ja siitä aiheutuvista kustannuksista. Tuottajavastuunalaisia tuotteita ovat muun muassa sähkö- ja elektroniikkalaitteet, paristot ja akut ja keräyspaperi.
Yhdyskuntajäte
Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyvää jätettä sekä ominaisuuksiltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettavaa kaupassa tai muussa vastaavassa toiminnassa syntyvää jätettä. Suomessa syntyy yhdyskuntajätteitä noin 2,7 miljoonaa tonnia vuodessa.
Kiinteistöjen ja laitosten tukipalvelut
Energiakartoitus
Energiakartoituksen perusteella arvioidaan kiinteistön energiankulutusta. Kartoitus luo pohjan energiansäästösuunnitelmille ja kiinteistön kannattavuuslaskelmille.
Kiinteistön ylläpito
Kiinteistön ylläpidon tavoitteena on säilyttää kiinteistön kunto, arvo ja ominaisuudet. Ylläpitoon kuuluvia toimintoja ovat muun muassa kiinteistönhoito ja kunnossapito.
Kiinteistöpalvelut
Kiinteistöjen ylläpitoon liittyvistä palveluista käytetään yleisesti nimitystä kiinteistöpalvelut, jotka voidaan jakaa kiinteistönhoitopalveluihin ja kunnossapitopalveluihin.
Käyttäjäpalvelut
Käyttäjäpalvelut luo kiinteistön tilojen käyttäjille mahdollisuuden harjoittaa toimintaansa kiinteistössä. Käyttäjäpalveluita ovat mm. postitus ja postinjakelu, aulapalvelut ja muut mahdolliset tukipalvelut.
Kiinteistönhoito
Kiinteistönhoitoa ovat mm. kiinteistön teknisten järjestelmien hoito, kiinteistöhuolto, siivous, ulkoalueiden hoito ja kiinteistön jätehuolto. Kiinteistönhoidon avulla voidaan alentaa muun muassa kiinteistön energiankulutusta.
Kiinteistötekniikka
Kiinteistötekniikalla tarkoitetaan taloteknisten järjestelmien huoltoa, kunnossapitoa ja korjausta. Kiinteistötekniikka kattaa mm. sähkö-, sisäilma-, lämmitys- ja vesipalvelut.
Ulkoistaminen
Ulkoistamisella tarkoitetaan sitä, että ulkopuolinen kumppani hoitaa tukitoimintoja organisaation puolesta. Esimerkkejä ulkoistamisista ovat muun muassa siivous ja tietotekniikan ylläpito. Ulkoistaminen auttaa organisaatiota keskittymään oman ydinosaamisensa mukaisiin toiminta-alueisiin.
Energia
Biopolttoaineet
Biopolttoaineita valmistetaan eloperäisistä materiaaleista. Biopolttoaineet ovat muunnettua aurinkoenergiaa, jota syntyy, kun kasvit muuttavat aurinkoenergian kemialliseksi energiaksi tärkkelyksen muodossa. Puuperäiset biopolttoaineiden merkitys uusiutuvan energian tuotannosta Suomessa kasvaa jatkuvasti. Puuperäisiä biopolttoaineita ovat muun muassa briketit, pelletit, metsähake ja puuperäinen kierrätyspolttoaine sekä etanoli, bioöljy ja biodiesel.
Energiapuu
Energiapuu on haketettua puuta, jonka käyttökohteina ovat kiinteistöjen nykyaikaiset puulämmityslaitteet, aluelämpölaitokset sekä teollisuuden lämpö- ja voimalaitokset. Haketta tehdään muun muassa karsimattomasta kokopuusta, karsituista rangoista, raivauspuusta ja hakkuutähteistä, joita ovat latvukset ja oksat.
Fossiiliset polttoaineet
Fossiiliset polttoaineet muodostuvat kasveista ja kasvin osista, jotka miljoonia vuosia sitten vajosivat maan uumeniin ja muuttuivat hiileksi, maakaasuksi ja öljyksi. Fossiiliset polttoaineet ovat esimerkki varastoituneista luonnonvaroista. Kun fossiilisia polttoaineita poltetaan, syntyy mm. hiilidioksidia. Koska hiili ei ole luonnollinen osa biologista kiertoa, ilmakehään pääsevä hiilidioksidi aiheuttaa ilmakehän lämpenemistä.
Kierrätyspolttoaine
Kierrätyspolttoainetta valmistetaan jäteperäisistä materiaaleista ja sivuvirroista. Yleisimmin kierrätyspolttoaineen raaka-aineena on syntypaikalla erikseen lajiteltu jätevirta, joka on suurelta osin materiaalikeräykseen kelpaamatonta materiaalia, esimerkiksi likaantunutta paperia, pahvia ja muovia. Kierrätyspolttoaineet sisältävät 60–80 prosenttia uusiutuvia materiaaleja, ja siksi ne luokitellaan uusiutuvaksi energialähteeksi, joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjä korvatessaan fossiilisia polttoaineita, vrt. jätteenpoltto.
Metsähake
Metsähake on yleisnimitys suoraan metsästä energiakäyttöön tarkoitetulle hakkeelle, vrt. energiapuu. Valtioneuvoston hyväksymän ilmastostrategian mukaan Suomi nostaa tuntuvasti uusiutuvan energian käyttöä. Tämä merkitsee sitä, että metsähakkeen käytön on vähintään kolminkertaistuttava nykytasosta vuoteen 2020 mennessä.
Uusiutuva energia
Uusiutuvana energiana pidetään muun muassa aurinkoenergiaa, tuulienergiaa ja vesivoimasähköä sekä erityyppisillä biopolttoaineilla tuotettua energiaa. Uusiutuvan energian tärkein ominaisuus on se, että sitä voidaan tuottaa uudestaan ennalta määrättävän ajan kuluessa.