6.7.2009
Kaupungeissa asuvat viettävät mielellään aikaa kaupunkien puistoissa ja virkistysalueilla. Ilman hoitoa viheralueiden viihtyisyys kuitenkin kärsii; villiintyneiden risukoiden ja vanhojen puiden poistaminen parantaa alueen ulkonäköä ja turvallisuutta.
Suomalaisten kaipuu luontoon näkyy, sillä jokaisessa kaupungissa on puistoja ja muita viheralueita. Hyväkuntoiset, hyvin hoidetut puistot tarjoavat kaupungin asukkaille palasen luontoa ja toimivat käyntikorttina kaupungissa vieraileville. Monelle uutta asuinpaikkakuntaa etsivälle potentiaalisen kotikaupungin vihreys on tärkeä asia.
Puistot ja virkistysalueet eivät pysy kunnossa hoitamatta. Tarvittavat hoitotoimet riippuvat siitä, mikä on alueen käyttötarkoitus.
- Mitä lähempänä alue on puistoa, sitä tärkeämpää on huolehtia sen yleisestä viihtyvyydestä ja siisteydestä. Jos alue on lähempänä talousmetsää, hoitotoimenpiteillä pyritään parantamaan siisteyden lisäksi myös metsän käyttöarvoja, eli esimerkiksi soveltuvuutta retkeilyyn ja patikointiin sekä marjastus- ja sienestysmahdollisuuksia, kertoo L&T Biowatin metsäpalvelujohtaja Tomi Salo.
Viihtyisyyttä ja turvallisuutta
Virkistys- ja retkeilyalueilla on tärkeää harventaa puustoa niin, että alueella mahtuu kulkemaan ja ympäristö näyttää siistiltä. Hoito ei ole kuitenkaan kaavamaista ”joka toinen puu pois” -harvennusta, sillä hoitotoimenpiteillä pystytään korostamaan kauniita yksityiskohtia ja tuomaan esille metsän monimuotoisuutta.
- Metsät toimivat hyvänä henkireikänä arjen kiireen keskellä. Metsistä löytyy hienoja yksityiskohtia, kun niitä pysähtyy tarkastelemaan. On kallioita, muurahaispesiä, puroja, noroja ja mielenkiintoisia puuryhmiä. Niitä voidaan korostaa esimerkiksi avaamalla näkymää lenkkipolun suuntaan, mikä lisää esteettisyyden lisäksi myös viihtyisyyttä, Salo sanoo.
Puistoissa turvallisuus on yksi tärkeimmistä hoitokriteereistä, sillä kaupunkien viheralueilla kulkee päivittäin paljon ihmisiä. Esimerkiksi puistojen isojen puiden elinkaari on rajallinen. Vanhuuttaan lahoavat puut on osattava poistaa ajoissa ennen kuin niistä tulee turvallisuusriski puistossa kulkijoille.
Maisemanhoidolliset toimenpiteet koskevat pääasiassa vain jo olemassa olevaa puustoa. Pensas- ja kukkaistutuksista huolehtiminen ja uusien kasvien istuttaminen on oma työsarkansa.
- Maisemanhoito on koneellista työtä, jossa poistetaan joko yksittäisiä puita tai isompia puukokonaisuuksia. Metsäkone on silloin kelpo työväline. Toisaalta puistotyöstä löytyy niitäkin, joiden työväline on kukkalapio, Salo tuumaa.
Maisemanhoidosta keino ekotekoihin
Puistoista ja virkistysalueilta poistetusta puumateriaalista on hyötyä vielä kaatamisen jälkeenkin, sillä sen voi ohjata energiakäyttöön. Etenkin isompien alueiden kunnostamisesta syntyy runsaasti materiaalia, joka ei välttämättä sovellu jalostuskäyttöön, mutta kelpaa hyvin energiana hyödynnettäväksi.
- Suomessa ei ole vielä oikein tiedostettu näiden asioiden yhteyttä, vaan liian usein ajatellaan, että vain järeällä puutavaralla on merkitystä. Myös risukot ja pusikot pitäisi nähdä mahdollisuutena, sillä ne kelpaavat erinomaisesti energiakäyttöön, Tomi Salo toteaa.
- Energiayhtiöt ovat usein kuntien ja kaupunkien omistuksessa, ja niiden mailla on paljon hyödynnettäviä risukoita. Kunta voisi toimia suunnannäyttäjänä ja vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ohjaamalla raivatun puun energiakäyttöön esimerkiksi jonkun isomman puistoalueen kunnostuksen yhteydessä.
Lisätiedot: L&T Biowatti, metsäpalvelujohtaja Tomi Salo, p. 050 385 0330, www.biowatti.fi